keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hummustaaah

Come meet my love.


Good stuff.


Hummus toimii aina. Aamupala: hummusta. Lounas: hummusta. Piknik: hummusta. Nälkä: hummusta. Jano: hummusta. Bileet: hummusta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Hummus on hyvää. Hummus on kaunista. Hummus on edullista.

Hummuksen tekeminen on helppoa ja terapeuttista. All you need is...
  • Kikherneitä vaikka 4 dl
  • Oliiviöljyä ehkä 0,5 dl tai enemmän
  • Tahinia semmonen 3 rkl tai enemmän
  • Sitruunan mehut (pullomehulla ei saa taivaallista hummusta)
  • Valkosipulin kynsi
  • Suolaa, pippuria
  • Ehkä vähän korianterijauhetta tai juustokuminaa tai paprikajauhetta (ei pakko!)
  • Vettä avuksi ekä 0,5 dl, sit lisää jos siltä näyttää. Kikherneiden liemi on myös varsin käyttökelpoa. Kuulemma syventää vähän makua. Huom: purkkiherneissä liemi on usein suolainen, jolloin ylimääräistä suolaa ei välttämättä tarvitse.
Sit vaan kaikki mössöksi!!! Itse käytän sauvasekotinta ja isohkoa kulhoa. Monitoimikone olisi vissiin paras. Kikherneet mössääntyy parhaiten vähän lämpiminä. Pakko ei ole omia herneitä keittää, vaan voit käväyttää purkkiherneet kiehautetussa vedessä.

Maistele, tuliko hyvää. Jos ei tullut, reagoi. Lisää suolaa? Valkosipulia? Sitruunamehua?

Kun olet saavuttanut täydellisen maun, lorauta päälle oliiviöljyä puhtaasti esteettisistä syistä.

Itse teen hummukseni yleensä mututuntumalta ja tämänkin reseptin määrät on paljolti pelkkiä heittoja. Pirkka kikherneiden purkissa on ihan kelpo resepti, jos haluaa olla varma onnistumisesta. Itsekin joskus unohdan jotain olennaista ihan kokonaan, ja ihmettelen, miksi ihana hummus ei maistu tänään miltään. Joskus taas en huomaa juuri eroa. Ilman valkosipulia, suolaa tai tahinia voi tulla yllättävän hyvääkin! Mutta ilman sitruunamehua ei.

Mun pitää laittaa äitille oma rasia hummusta, koska muuten syön kaiken itse. Khih...


 Kahvi ja hummus yhdessä maistuu muuten ihan tajunnanräjäyttävän hyvältä! Siis enhän minä kahvia juo, mutta kahvinjuojille tiedoksi...

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Halabala.

Hei. Milkan innoittamana päätin vihdoin toteuttaa ikuisuusprojektin nimeltä "kirjoita blogiin aloitus". 
Onko kukaan sattunut kuulemaan Tyrnävän Peilipojasta? Itse en ainakaan moisesta tiennyt höläystäkään, mutta laadukas ajanvietto (lue: -tuhlaus) Wikipedian parissa osoittautui opettavaiseksi. 

Minä olen Anni, yksi kolmasosa tämän blogin rustaajista. Yritän parhaani mukaan heittää roskakoriin turhan itsekriittisyyden kirjoittamisen ohelta ja samalla toteuttaa jotain osaa itsestäni. Lyhyestä virsi kaunis, listaanpa tähän asioita joista pidän:

kirjat (tällä hetkellä menossa Haruki Murakamin Sputnik Sweetweart), tähtäämätön askartelu, ruoan valmistus ja kulutus, innostuminen, haitari&huuliharppu&triangeli (joista hallitsen ainoastaan viimeisimmän soiton), neulominen talviaikaan, tähdet, mummokuosit, possut (luitte oikein) ja Etelämanner. 

Lisäksi olen toivottoman hurahtanut tieteen maailmaan, joten voisinpa hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni NÖRTIKSI. Hamassa tulevaisuudessa aion nimittäin ryhtyä tähtitieteilijäksi - tästä moni tuttuni on saanut hupia irti. Kannattaa siis varustautua lukemaan jotain fysikaalistakin... jos sille tielle lähden.

Pidän myös sulkuihin kirjoittamisesta paljon. 

Tässä hetkessä tänään istuskelen pehmoisella sohvalla ja koetan ajatuksen voimalla saada noita supisuomalaisia pilvipeitteitä väistymään auringon tieltä. Huomasin myös saattaneeni aiheuttaa kuolion hoitokukalle! Järkyttävä huomio: minun vastuulleni on jätetty peräti kaksi puutarhaa hoidettavaksi. Ystäväni M ja J ymmärtävät varmasti tämän katastrofaaliuden. 

Nyt lopetan jo tähän toivoen, että saitte jotain irti ja ensi kerralla kerron teille kipoista. Ja saatanpa innostua sattumastakin mutisemaan...

Rakkautta,
Anni

ps. Paheenani on ajatuksenjuoksun epäloogisuus, pahoittelen:)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Avaus.

Tervetuloa Mututuntumiin. Minä olen Milka. Minä kirjoitan tänne blogiin. Minulla on kaksi ystävää, jotka kirjoittavat tänne myös. He esittelevät itsensä joskus.

Kattilan pohjaan kuivunut maitovaahto.

Mutu on puhekielen sana, joka tarkoittaa "musta tuntuu". Sen lisäksi, että sanassa "mututuntumia" on yli puolet pelkkää teetä ja ässää, se kertoo myös hieman siitä, mikä tämä blogi on. "Musta tuntuu"- kokemuksia täältä tulee löytymään, siis kunkin omia fiilistelyjä asioista, joista myt jostain syystä haluaa kirjoittaa ihmisille ja ystäville ja itselle. "Musta tuntuu" ei kuitenkaan kuulosta kovin iskevältä, ja sen takia se ei päätynyt blogimme nimeksi. Sanoissa "mutu" ja "mututuntuma" on mukana jonkinlainen lapsekkuus ja uteliaisuus, joka tekee niistä kovin hauskoja ja inspiroivia.

Mutu on kuitenkin hyvin laaja käsite, eikä itsesään rajaa blogillemme minkään laista teemaa. Tämä ei ole ruoka-, musiikki-, mielipide- tai fysiikkablogi, vaan niitä kaikkia. Me lähdemme kirjoittamaan puhtaasti niistä asioista, jotka juuri nyt jostain syystä kiinnostaa ja mietityttää. Saa nähdä jos siihen ympärille jotkin kehykset  ajan myötä rakentuu. Jos ei rakennu, niin luvassa on ärsyttävän rönsyilevä blogi, jonka seuraavasta postauksesta ei voi tietää etukäteen yhtään mitään. Mahtavaa!

Kasvit versoavat.

Mutta eiköhän me kaikki (siis minä ja kaksi bloggaajaystävääni) tiedetä karkeasti, mitä haluamme täällä kirjoittaa. Siksi nyt ihan vähän voin kertoa, mitkä asiat tulevat luultavasti minua itseä puhututtamaan (taikka kirjoitututtamaan tai julkaisututtamaan). Niitä ovat muun muassa luonto, hyvä ruoka, tee (vs. kahvi), ympäristöhippeily, kehitysyhteistyö, kaikenlainen kulttuuri, ilmaistapahtumat Helsingissä ja reissailu. Ne ovat muutamia asioita, jotka enemmän tai vähemmän herättävät tunteita ja ajatuksia ja joista tulette luultavatsi kuulemaan. Toivottavasti siitä tulee jotain kaunista!

Ystäväni U & Ö tulevat varmasti esittelemään itsensä jossain muodossa lähitulevaisuudessa. On myös mahdollista, että he eivät erikseen itseään esittele, vaan heidän kirjoittamat jutut esittelevät heidän itsessään. Ei mitään turhia rajoja! Tehköön kuten haluavat!

Siinä se. Tästä se lähtee.

Kerran näin kalojen uivan.

Niin ja vielä mieleeni tuli sanasta "mututuntuma": siitä tulee helposti mieleen sana "mutustella" ja näin päädymme taas ruokaan. Ehkä myös siksi tuo nimi niin miellyttää.

Huom! Sanan "mututuntuma" lingvistinen pohdiskelu perustuu puhtaasti mutuun.